Finlandia Marathon 2016

Nyt oli meikäläinen iskenyt itseni jälleen mielenkiintoiseen paikkaan, sanoisinko jopa hieman tukalaan. Nimi löytyi maratonin lähtölistalta. 42 kilsan juokseminen tämän vuoden juoksukilometreillä tuntui suurelta haasteelta, lisäksi tavoitteissa oli parantaa edellisestä kerrasta (n.4:35) ja päässä vielä ajatus jopa 4 tunnin alituksesta. No matkaan silti lähdettiin…

Tehotikan Juha laittoi keskiviikkona kintut vielä niin hyvään iskuun kun ne vain oli laitettavissa. Tankkausohjeet vielä M.Leistiöltä ja näin oltiin lauantaina valmiina.


Kisa aamuna jännitys oli taas melkoinen, mutta näiden tunteiden takia sitä tänne aina tullaankin. Pienet verryttelyt ja venyttelyt vielä ennen starttia.

Alkuun lähdin seuraamaan 4:00 ryhmää, mutta tämä ryhmä hajosi ensimmäisellä huoltopisteellä n. 5 kilsan kohdalla. Jatkoin matkaa ”ilman jänistä”. Vielä ennen ekan kierroksen täyttymistä ryhmä sai minut kiinni kun pysähdyin tyhjentämään rakkoani, ja taas mentiin muutama kilsa ryhmässä. 15 kilsan kohdalla ryhmä hidasti juomaan ja itse jatkoin tasaista etenemistä. Tästä aina 30 asti juoksin yksin, kaksin ja porukassa, positiivista oli että pystyin ottamaan nämä kaikki kiinni eikä juoksijoita juurikaan tullut takaani.


Ennen viimeistä lenkkiä alkoi vasemmassa nilkassa tuntua kipua joka vaan yltyi kun matka eteni. Tähän asti kaikki oli mennytkin pelottavan hyvin. Sitkeästi jatkoin eteenpäin ja matka lyheni hitaasti, todennäköisesti nilkan aristamisesta johtuen iski pieni kramppi takareiteen jossain 36 kohdalla. Tästä eteenpäin vauhti hieman putosi, mutta mielessäni laskeskelin ja haaveilin että kyllä tämä taitaa alle 4 tuntiin mennä. Siitä sitä sai mukavasti lisää potkua, vaikkei se varmastikaan missään näkynyt…

Muutama sata metriä ennen maalia kuulin kun katsojat huutelivat että hyvin kerkee, hyvin kerkee. Siitä vielä kunnon loppukiri kohti maaliviivaa. Maalissa kuulin kun kuuluttaja kertoi aikani olevan 3.56:01, Wau mikä fiilis!!! Mitalli kouraan ja matka avustettuani ensiaputelttaan, siellä nilkkaan iskettiin sidettä ja jääpussia.


Mutta loppujen lopuksi fiilis jäi murheista huolimatta todella positiiviseksi!

-Jani

(Kuvat: Anu Pasanen)

Mainokset

Finntriathlon Joroinen

No niin tämä on se kisa mistä kaikki triathlonistit höpöttävät, Joroinen! Alunperin ei tänne pitänyt edes lähteä, mutta viikko ennen h-hetkeä tarjoutui tilaisuus mistä en osannut kieltäytyä. Aluksi en oikein edes tajunnut mihin sitä oltiin lähdössä, mutta olihan se mentävä kokemaan onko se niin erikoinen tapaus kuin puhutaan.

Perjantai-iltana kamoja pakkailessa alkoi hieman pelko hiipiä puseroon että mitenhän tässä käy. Aamulla aikainen herätys ja parin tunnin ajomatka kisapaikalle mukavassa vesisateessa. Lämpömittaria seuraten mietin että mahtaakohan pyöräilyssä tulla kylmä. Vesikeli tuntui alkuu tosi epämiellyttävältä ajatukselta, mutta siinä kun uinnin starttipaikalle pyöräillessä kastuivat kaikki kamat niin mietin että ei kait tässä sokerista olla.

Rannassa oli jo hyvät pöhinät menossa kun saavuin sinne, tällä kertaa olin paikalla oikeasti ajoissa. Siinä märissä vaatteissa pyöriessäni tajusin että ei muutakun märkkäriä päälle ja veteen. Siinähän kerkesi nykäisemään kesän pisimmän ja ainoan uintitreeninkin, melkein 15 minuutti!

Uinti osuus meni hyvin, mitä nyt pari kertaa uudet lasit hörppäs vettä ja kerran tuli yksi potku nenänvarteen. Suunnistin mielestäni todella hyvin ja siltä se myös näytti jälkikäteen katsottunakin, matkaa mittariin kertyi 1970m! 

Järvestä ylös noustessa keli näytti kylmältä, ainakin jos katsojista pystyi jotain päättelemään. Aluksi se myös tuntui kylmältä kun oli juuri noussut 21 asteisesta järvestä.

No ei auttanut muu kuin vaihtaa kamat ja käydä tekemässä nopea, lähes ”Kummelimainen” rakon tyhjennys.

Sitten liimattiin hanuri penkkiin ja sotkemaan, taas oli meikäläiselle tuttu tilanne, pyöriä tuli takaperin vastaan ja pelkäsin että menenkö liian kovaa. Yritin välillä hieman rauhoittaa menoa, mutta sehän ei onnistu ennen kuin meno loppuu kokonaan.

Olin tehnyt pyöräilyä varten oikein suunnitelman kuinka otan energiaa matkan aikana ja tuohan jopa onnistui. Yksi geeli 10km:n välein ja vettä tarpeen mukaan. Rantasalmen kääntöpaikalla mukaani tarttui myös banaani, mikä oli ihan kiva juttu koska alkoi olla jo vähän nälkä. Takaisin tullessa vaikutti olevan hieman vastatuulta, joten hieman raskaampaa pyöritystä olisi tiedossa. Pyöräilyosuus meni mukavasti ilman ongelmia.

Vielä hetki ennen vaihtoa nappasin pari suolatabua, ihan vaan varmuudeksi. Juoksu tuntui alkuun jopa yllättävän hyvältä. En paljon vilkuillut kelloa vaan ajattelin mennä vaan tuntuman mukaan. Ekan kierroksen (7km) jälkeen katsoin aikaani ja sitten alkoi laskeminen että miten tässä oikein menee. Ja kappas, tajusin että nyt jos pystyy pitämään tasaisen vauhdin niin tässähän mennään hyvään loppuaikaan ja jopa alle 5:30h.

Näinhän siinä lopulta kävi että vauhti säilyi, ehkä jopa ”kiihtyi” loppua kohti. Loppuaika oli 5.28:25! 

Fiilis maalissa oli aivan mahtava, ukko oli suurinpiirtein ehjä ja muutenkin hyvissä voimissa. Jalkapohjien rakkoihin hain apua SPR:n teltasta ja näin pystyin taas kävelemään suht normaalisti.

Finntriathlon Vierumäki

Viimeksi kun kirjoittelin oli muutama hetki Vierumäen kisaan. 

Vierumäki meni varsin mukavasti ilman sen suurempaa tavoitetta. Reitti oli hieman erilainen kuin edelliskesänä joten vertailu siihenkään ei oikein ollut järkevää.

Uinti oli mielenkiintoinen kun ensin vedettiin 300-400m, ylitettiin 10 metrin kannas, kierrettiin 700-800 metrin lenkki, ylitettiin jälleen sama kannas ja kroolattiin 300-400 metriä maaliin. Tämä uudistus oli ihan hyvä ainakin meikäläiselle kun sai ensin päästellä pahimmat höyryt pois, sitten rauhallista uinti ja lopuksi oli mukava kokeilla hieman vauhdin nostamista. Kotona Garmin näytti että matkaa kertyi reilut 1700 metriä ja kyllä sen myös karttakin näytti, mutkia oli ollut matkassa.

Matka vaihtopaikalle oli pitkä ja jyrkkä, mutta siinä matka oli kaikille sama…

Pyörän selkään hyppäsin luottavaisena olihan edellisenä iltana vaihtanut uuden jakkaran ja muutenkin hieman muuttanut asentoa, ajoinhan sillä kotitietä edestakaisin. Pyöräily tuntui heti alusta alkaen turhankin helpolta ja selkiä tuli tasaisesti vastaan, no tämä ohittelun suuri määrä johtunee meikäläisen luokattomasta uintivauhdista. Oman ikäluokan kisaajista oli 10 nopein kammenpyörittäjä. Pyöräreitti oli mukava vaihtelevan ja kumpuilevan maaston takia. Pisintä mäkeä lasketeltiin mennessä noin 70 km/h ja tullessa kavuttiin 20 km/h, eli olihan siinä kukkulaa kolmeen kertaan ajettavaksi. Jalkoja riitti kuiten ihan hyvin loppuun asti ja vähän jo mietin että olisiko hieman pitänyt yrittää sotkea kovempaa? Noo enskerralla sitten…

Juoksun alussa pyöri viime vuoden krampit mielessä enkä siksi oikein uskaltanut päästellä menemään vaan otin aika rauhassa, sellaista tasaista tamppaamista. Muutama päivä aiemmin teetetyt pohjalliset hieman hiertivät, ei kuitenkaan millään tavalla vaikuttanut loppuaikaan!

Aika 2:48:33 ja ikäluokka sijoitus 32/59.

Ooh… Jopas on aikaa kulunut

Johan on aikaa kulunut edellisestä kirjoituksesta. Ei sitä ihan toimettomina ole oltu vaikka tarinoita en ole kirjoittanutkaan.

Syksy jatkui mielenkiintoisena Tikka-triathlonin jälkeen kun muutaman Ride Cycle Store Cupin -osakisan jälkeen kisasimme Leistiön Mikaan kanssa Kajaanissa seikkailu kilpailussa. Tämä uusi aluevaltaus oli sen verran mielenkiintoinen että tuskimpa jää viimeiseksi. Kajaanin jälkeen oli vielä Jyväskiepin juoksu Halssilan maastossa ja vuosi päättyi ”perinteiseen” uudenvuoden juoksuun.

Vuoden viimeiset kuukauden olivat jalkavaivojen sävyttämät, kun sääri- ja pohjekivut pitivät juoksulenkit vähissä. Niistä kuitenkin selvittiin kun kevätaurinko alkoi lämmittämään.

Alkanut sesonki on menty lähes ilman numerolappua kun ainoastaan Kiimasen Savulenkki on ollut ohjelmassa, mutta tästä alkaakin jonkinlainen kilpailukausi. Kesän ja syksyn ohjelmistoon tulee kuulumaan triathlonia, juoksua, seikkailu-urheilu, maantie- ja maastopyöräilyä sekä polkujuoksua. Nyt vaan on toivottava ja keskityttävä siihen että kaikki menee suunnitellusti eikä ihmeempiä takapakkeja tule.

Lauantaina 2.7 vedetään triathlonhaalari niskaan ja kisataan Vierumäellä perusmatkan kisa.

Tikka-triathlon

Sunnuntaina 23.8. järjestettiin helteisellä Tikkakoskella todella mukava triathlon kilpailu. Kisa oli mielestäni todella hyvin järjestetty ja kaikki systeemit saatu todella pienelle alueelle vaikka osallistujia oli kaikkinensa 98. Harrastesarjassa johon itse kuuluin kilpakumppaneita oli naiset mukaan luettuna 54 joka on mielestäni hyvä määrä, oikeastaan tosi hyvä.
Uinnilla kun triatloneissa on tapana aloittaa, niin aloitetaan siitä myös nyt. Eli uintia en edelleenkään ole treenannut vaikka monet kerrat olen jo ”ollut menossa”, ne neljä tämän kesän uintia on yhtä kertaa lukuun ottamatta osuneet kilpailujen kanssa samalle päivälle. No mutta sitten vähän asiaakin…

Uinti oli 280 metriä eikä matkalle osunut yhtään poijua vaan reitti oli suora, ainoastaan rantautuessa oli hieman käännyttävä. Uinti sujui omasta mielestä ja tasooni nähden erinomaisesti vaikka rikkoutuneet lasit hieman häiritsi, mutta ei merkittävästi. Matka rannasta vaihtoon oli helppo ja sopivan pitkä jotta sain revittyä hieman takertelevan märkkärin puoliksi pois. Ja tämän takiahan minulla oli märkäpuku, että saisin harjoitusta sen riisumiseen. Vaihto sujui muuten hyvin, eikä ongelmia ollut. Uinti aika oli 5:19.

Eka vaihto oli hieman erilainen kuin yleensä, koska pyörät olivat muutaman kymmentä metriä eri paikassa kuin muut varusteet. Tämä oli mielestäni hyvä ratkaisu, voisivat muutkin ehkä kokeilla(?)

10 kilsaa takana ja vielä hymyilyttää. (c) Mika Leistiö

Pyöräily oli 18,6 km Keski-Suomalaista vuoristorataa, mutta ei liian paha. Olin kerran pyörälenkillä käynyt tämän lenkin osittain ajamassa ja sen perusteella tehnyt itselleni taktiikan, rauhassa noin 7-8 kilsaa ja sitten kovempaa. No nyt voi arvata miten minun rauhallinen pyöräily onnistuu kun edellä menee joku kilpailija? Ei mitenkään. Alusta asti poljin lähes täyttä höyryä edellä ajavia kiinni! Mutta kaikki meni lopulta hyvin ja jaksoin ihan hyvin vaihtoon saakka. Pientä ongelmaa oli vaihtoon tullessa kun en saanut toista kenkää irti polkimesta vaan jouduin irrottamaan kengän jalasta ja jättämään sen kiinni polkimeen, no siinä se pyöri ja takerteli asfalttiin. Pyöräilyn aika oli 38:59.

Pyöräilystä juoksuun siirtyminenkin sujui varsin mallikkaasti eikä mitään ihmeitä sattunut ja ehkä 52 sekunnin vaihtoaikakin sen kertoo.

Toinen vaihto ja mukana vain toinen kenkä. (c) Mika Leistiö

3,8 kilsan juoksu suoritettiin Tikkakosken kuntoradalla eikä se ollut mitään tasaista baanaa vaan ihan ”mukavan” kumpuilevaa maastoa. Juoksukin sujui hyvin, vaikka hengitys alkoi ”viheltää” sen verran rajusti että hätäisimmät varusmiehet iskivät naamansa turpeeseen varuskunnan kulmilla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aika maalissa oli 0.59:05,4 ja sijoitus mahtava toinen!

Kiitos vielä kaikille järjestäjille, talkoolaisille, kilpakumppaneille sekä katsojille!

ps. olisiko hyvä kulku ollut vaimon syytä kun oli ekaa kertaa ”penkalla” huutamassa kun kisasin 😉

Kiitos autoilija!

Ajattelin kirjoittaa pienen mielipiteen/näkemykseni lähiaikoina paljon keskustelua herättäneistä ”rattiraivo” kirjoituksista. Helsingissä sattuneen valitettavan ja ikävän tapahtuman johdosta aloin kiinnittää enemmän huomiota autoilijoiden käyttäytymiseen minua, pyöräilijää kohtaan. En muista että olisin koko kesänä tai viimeisten viikkojen aikana kohdannut minkäänlaista vihaa, uhittelua tai ylimielisyyttä itseäni kohtaan.

image

Siihen en osaa ottaa kantaa mihinkä kohtaan minä sijoitun kun verrataan ajettuja kilometrejä, enkä toisaalta aja kauheasti keskustassa vaan ajoni painottuvat maanteille. Uskon myös että pyöräilijän omalla käytöksellä voidaan vaikuttaa autoilijoiden käytökseen, pyrin liikkumaan pyörällä aikalailla samaan tapaan kuin skootterilla. Jos ajan autotiellä niin käyttäydyn sen mukaan enkä poukkoile autotien ja kevyenliikenteen väylän välillä ”nopeinta” reittiä etsien. Tämän olenkin huomannut olevan toimiva ”ratkaisu”!

Haluankin tällä kirjoituksella kiittää kanssa liikkujia, niin pyöräilijöitä, autoilijoita, motoristeja kuin jalankulkijoitakin. Kyllä meille kaikille riittää tilaa ja aikaa päästä perille!

Ps. Muistakaa että teillä liikkuu edelleen niitä pieniä, uusia koululaisia!

Finntriathlon Vierumäki

Lauantai 4.7 vedettiin kesän pääkilpailu tai ei minulla ole varsinaista pääkisaa, mutta tämä kisa oli kalenterissa jo viime vuoden puolella. Kyseessä oli siis Triathlonin perusmatka jota myös olympiamatkaksi kutsutaan. Uinti osuus on 1.5, pyöräily 40 ja juoksu 10 kilometriä.

Annetaan heti alkuun valtavat kiitokset kilpailun mahdollistaneille järjestäjille, talkoolaisille, sponsoreille sekä kaikille muille jotka olivat mukana tekemässä tätä meille kisailijoille, KIITOS! Ja Vierumäki pelkästään jo sanana antaa potkua omaan suoritukseen, upeat olosuhteet! Eikä kelissäkään (+27) ollut moittimista vaikka tällainen atleettinen suomalaisen miehen ruho olisi kulkenut 10 astetta viileämmässäkin…

Kisan jälkeen kaikkein hienoimmassa finisher -paidassa!

Kisan jälkeen kaikkein hienoimmassa finisher -paidassa!

Himoksen jälkeen päätin että nyt on pakko käydä uimassa useamman kerran että pystyn suoriutumaan tuosta vajaan mailin matkasta. No tulihan sitä käytyä treenaamassa kokonaiset yhden kerran, sekin ”käsipohjaa” noin kilsa!

Vierumäellä uinti tapahtui pienessä lammessa joka sijaitsi syvässä notkossa, eli tyyntä veden pintaa oli onneksi tarjolla. Lähtö tapahtui vedestä ja katselin hyvän paikan takarivistä jotta saisin uiskennella rauhassa ilman paniikkia. Tämä taktiikka osoittautui hyväksi ja suoriuduin uinnista mainiosti, pystyin uimaan koko matkan ilman sen kummempia huileja. Hieman omasta uintivauhdista kertoo se että kärkiukko kroolasi ohi juuri kun olin itse saavuttanut puolenvälin. No eipä siinä jatkoin tasaista läpsyttelyä ja taisin siinä muutaman uimarin jopa ohittaakin. Vedestä ylös ajassa 34:18 ja kohti huiman nousun päällä sijaitsevaa vaihtoaluetta. Tästä moni on narissut kun oli niin jyrkkä mäki ja vielä pari hassua rappustakin! Käsittääkseni reitti oli kaikille sama?

Uinti osuuden startti, tuolla jossain myös meikäläinen räpiköi. (kuvat Bullseye photography/Teemu Ojapalo)

Uinti osuuden startti, tuolla jossain myös meikäläinen räpiköi. (Kuva: Bullseye Photography /Teemu Ojapalo)

Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui ihan hyvin eikä suuria ongelmia.

Pyöräily oli ajatuksena aloittaa vähän kevyemmin ja kiristää loppua kohti, mutta perinteisesti taas poljettiin koko matka edellä ajavia selkiä kiinni. No kolme 13,3 kilsan kierrosta ja kaikki melko tasaista kyytiä ja vielä nousujohteisesti (25:26min , 25:13min ja 24:36 min) 😉 Pyöräily siis itselleni ja kalustolleni varsin mallikkaasti läpi aikaan 1.15:44!

Sitten lähdettiin juoksemaan golfkentän reunaa kahtena 5 kilsan lenkkinä. Vaihtoalueelta lähtö oli taas hieman haastavaa ja jalat pökkelönä mutta muutama sata metriä ja sit alkoi tutua ”hyvältä”! Hipsuttelin menemään ja taas oli hirvittävä tarve saavuttaa edellä menijöitä, muutaman siinä ohitinkin. Mutta sitten iski ihan uusi tuttavuus, takareisi kramppasi! Ei auttanut kuin laittaa homma seis ja venyttää. Ei tuossa montaa kymmentä sekuntia malttanut kun oli taas mentävä. Hieman se vielä juostessa tuntui mutta siitä se matkalla vertyi. Juoksu kulki itselleni hyvään aikaan, 50:30. Jos ei kramppia olisi ollut niin 50 alitus olisi onnistunut, no eipä tuolla nyt suurta merkitystä ole.

Pyöräily kulki ihan mallikkaasti. (Kuva: Bullseye Photography /Teemu Ojapalo)

Pyöräily kulki ihan mallikkaasti. (Kuva: Bullseye Photography /Teemu Ojapalo)

Maalisuoralla oli ison maailman tyylin lapset heittämässä ylävitosia ja siitä sai kyllä uskomattoman hyvän fiiliksen. Siis näin mitätön juttu mutta oli siistii!

Loppuaika oli 2.47:49! JES!

Monesti kuulee puhuttavan että ei sillä ajalla ole väliä, mutta silti niitä kysellään ja vertaillaan. Minä tykkään ainakin asettaa jonkin aikarajan porkkanaksi ja vähän ynnäillä etukäteen minkälaista vauhtia pitää missäkin lajissa mennä, toki uinnissa ei oikein vauhtia voi seurata. Tähän aikatavoitteeseen tietysti vaikuttaa moni tekijä kuten reitti, keli, vaihtoalueet, mutta suuntaviivat on minulla oltava!

Triathlonia Himoksella

Himoksella kisattiin 13.6 triathlonin sprinttimatkan SM mitaleista. Itsekin ilmoittauduin M30-34 ikäsarjaan joten periaatteessa kilpailin suomenmestaruudesta, mutta käytännössä en! 

Kisapäivän sää oli lähes täydellinen tai oikeastaan se oli täydellinen jos ottaa huomioon millainen keli lähiviikkoina on ollut. Oma startti oli kello 11 ja tuolloin ilman lämpötila oli jotain 20 ja veden 15 astetta.  

Uinti oli todella vaikeaa, välillä tuntui että ei täältä selvitä rantaan asti. Toisaalta jos on uinut viimeisen 10 vuoden aikana noin 6.5 kilsaa (altaassa 6 km, avovedessä 500m josta märkkärillä 250 metriä) niin ei voi kauheasti odottaakaan. Niin ja sain myös oman märkkärin torstaina, jota en kokeillut kuin olohuoneessa. No mutta järvestä kuintenkin noustiin ylös, aikaa tosin meni jotain 15 minuuttia. Vaihtoalueelle etenin rauhassa ja siellä toimintakin oli omasta mielestä hyvää ja rauhallista.

Pyöräily ajettiin kolmena reilun 6 kilsan lenkkinä, meno myötätuuleen ja takaisin tultiin pieneen vastaiseen.  Pyöräily onnistui omaan tasoon nähden hyvin kun matkalla oli mukavasti kiinni ajettavia selkiä. Viikolla olin myös muuttanut ajoasentoa sekä hommannut aika-ajotangon jota en juurikaan kerennyt testaamaan. Itselle helpoiten ajaminen sujuu kun on aina edessä joku jota yrittää tavoittaa. Aikaa 20 kilsan matkaan meni noin 37 minuuttia.

Juoksu tunti alkuun haastavalta ja tunne oli että nyt ei kulje. Vilkaisu kelloon ja se näytti kuitenkin 4:30min vauhtia joten usko palasi. Muutama kisailija joka lähti vaihdosta samaan aikaan karkasivat hieman ekan puolikkaan aikana, mutta saavutin heidän vajaa kilometri ennen maalia. Kelpo juoksu siis 5 km noin 23 minuuttia. 

Loppuaika oli 1:21:59,0 ja sijoitus omassa ikäsarjassa 14/16!

Pyöräilyä ja suunnistusta

Marussi PeurunkaMTB400 jälkeen

Marussi PeurunkaMTB400 jälkeen

Olin jo viime vuonna aikeissa osallistua Peurunka MTB 400 kisaan, mutta en tuolloin vielä tohtinut eikä liiemmin ollut kulkupeliäkään. Nyt sitten päätin lähteä ajamaan 44 kilsaa ja alla oli ”Marussia”. Kisaan lähdettäessä ei ollut mitään erikoisempaa tavoitetta, sillä en ollut aiemmin ajanut maastossa näin pitkää matkaa, eikä kisan nousumetritkään luvannut helppoa kisaa. Lähdin siis tavoittelemaan maaliviivaa.

Alussa lähdin liikkeelle muiden mukana ja ajattelin ajaa ekan kieroksen ihan rauhallisesti. Mutta niin kuin aina, kun kisataan numeron ja kellon kanssa ei rauhallinen meno oikein minulta onnistu. Yritin kokoajan vaan ajaa edellä menevää pyöräilijää kiinni. Nousuissa ja tasaisilla pätkillä sain edeltäviä kiinni, mutta laskuissa menivät menojaan.

9.5. Peurunka MTB400, 44km Kuva: Tarja Kivirinta

9.5. Peurunka MTB400, 44km
Kuva: Tarja Kivirinta

Ei oikein riittänyt luotto ukkoon eikä kalustoon sen verran kivikkoisia olivat laskut. Matkalla ei ollut mitään käsitystä mikä mahtoi olla sijoitus/vauhti muihin nähden, mutta toisaalta ei tällä mitään merkitystä ollutkaan. Edelleen tavoitteena oli päästä maaliin tasaisella vauhdilla. Pientä harmia lopussa aiheuttivat jarrut, sillä noin 35 kilometrin kohdalla loppuivat takajarrut kokonaan ja 4 kilsaa ennen maalia ajoin myös ilman etujarruja… Onneksi tässä vaiheessa ei ollut enään pahoja laskuja! Koko matka taittui samalla kaavalla ja loppuaika oli reilut 2 tuntia 50 minuuttia (kierrokset 1.23/1.27). Sijoitus (14/46) ja aika olivat todellinen yllätys, sillä oli mielessäni ajatellut ajan olevan n. 3.20-3.3o!

Kotia päästyäni ja pyörää pestessä huomasin että takanapa oli hajonnut eikä keulakaan enään joustanut, joten ei ihme että otti loppumatkasta hieman käsiin.

 

16.5. 8th Retki Rogaining, 8h
Surkeenjärvellä kohtasin todellakin uuden haasteen, sillä kyseessä oli rogaining kisa (8 tuntia suunnistusta). Onneksi tänne ei tarvinnut lähteä yksin vaan nyt mentiin joukkueena, AKK Driver Academy joukkueen muut jäsenet olivat Mika Leistiö, Jani Salo sekä Juho Annalla. Meistä kenelläkään ei ollut suunnistus eikä maastojuoksu taustaa, lenkit mitä oli kukin tehty liikkui 10-15 km välillä.

Joukkue Annala (vas.), Salo, minä ja Leistiö onnellisesti maalissa.

Joukkue Annala (vas.), Salo, minä ja Leistiö onnellisesti maalissa.

Kilpailu alkoi reitin suunnittelulla, mikä sekin oli luonnollisesti meille uusi juttu, tai olinhan minä katsonut yhden rogaining videon Youtubesta. Teimme reitin jonka pituudeksi tuli arviolta 60 kilometriä ja 118 pistettä. Kartta oli valmis joten sitten vaan odoteltiin starttia. Salo/Annala vastasivat suunnistuksesta, Leistiö kellosta ja minä rastileimauksista. Alussa käytimme paljon teitä ja polkuja, mutta pian huomasimme että oikaiseminenkin onnistui hyvin. Sen jälkeen kuljimme enemmän metsässä. Puolenvälin paikkeilla olimme vielä hyvin aikataulussa, mutta kun kasi kolmasosaa ajasta oli käytetty niin haettiin hieman huono rasti ja tästä alkoi matka kohti maalia. Kun aikaa alle kaksi tuntia olimme vielä noin 15 kilsan päässä maalista. Mutta lopulta kerkesimme hyvin maaliin, 8 tunnin maksimi aika alittui 25 minuutilla, vaikka yhtä rastia jouduttiin vielä vähän hakemaan lopussa. Reissu oli melkoisen rankka, matkaa meille kertyi reilut 50 kilometriä pitkin Keski-Suomalaisia teitä, polkuja ja metsää.
Joukkueemme sijoitus oli 11/32, eli tosi hyvä ottaen meidän kokemuksen huomioo.

 

7.6 Jyväskieppi, suunnistus
Nyt kun oli metsässä liikkumisen makuun päästy niin oli aika suunnistaa yksin. Edellisestä suunnistus kerrasta oli vierähtänyt 13 vuotta, tämä tapahtui armeijan harmaissa. Ja voikohan sitä edes suunnistukseksi sanoa kun rastit oli ripoteltu pururadan varteen noin 2 kilsan matkalle. Kävin torstaina hakemassa tuntumaa karttaan sekä kompassiin iltarasteilta. Se oli hyvä kokemus sillä nyt tiesin että rastit saattaa metsästä löytyäkin.

Kiepin rata oli kuntosarjan osalta 10 rastia ja 4 kilometriä. Lähdin vähän epävarmana liikenteeseen ja se kostautui heti ekalle rastille mentäessä, pummasin pari minuuttia. Tämän jälkeen suunistus alkoi onnistua melko hyvin ja tein jopa muutaman nopeimman rastivälinkin. Matkaa kertyi 5,4 kilsaa ja aikaa meni 44 minuuttia, sijoitus 5/22.

Sen verta mukava kokemus että iltarasteilla nähdään!

Ride Cycle Store Cup

Tälle vuodelle otin itselleni ohjelmaani pyöräilyn RCSC sarjan. Tämä sarja vaikutti itselleni sopivalta sen monipuolisuuden vuoksi, mukana on niin maasto- ja maantiekisoja, nyt takana on kolme kisaa kahdeksasta.

2.5. Hietamalla ajettiin hiekkatiekisa mikä soveltui kaikille pyörille pl. maantiepyörät. Kilpailussa kuntosarjalaiset ajoivat kaksi 11 kilometrin lenkkiä, näin matkaa kertyi yhteensä 22 kilsaa. Reitti oli kohtalaisen vaativa muutamasta kovasta noususta sekä märästä kelistä johtuen. Muuten tiestö oli hyvää kovapohjaista baanaa, cyclocrossille ”tehtyä”.
Reissu oli itselleni erikoinen sillä matka Hietamalle taittui samalla kalustolla kuin itse kisa, eli pyörällä. 42 kilometriä ei välttämättä ole meikäläiselle se paras lämmittely, eikä vesisade ainakaan helpottanut matkaa. Oli jalat vähän tyhjät ja ukko muutenkin hieman kohmeessa kun pääsin perille. No mutta oma valinta… Itse kisa meni juuri niin kuin pitikin, vauhti pysyi tasaisena koko matkan ja muutoinkin jaksoin polkea ihan mukavasti. Aikaa 22 kilsaan meni hieman alle 50 minuuttia ja sijoitus 7.

14.5.2015 Harju MTB, 10km Kuva: Hannu Räbinä

14.5.2015 Harju MTB, 10km
Kuva: Hannu Räbinä

14.5. oli vuorossa XII HarjuMTB. Kisaan jouduin etsimään lainapyörän koska ”Marussia” kärsi Peurungassa aikalailla. Pyörä onneksi löytyi, mutta ajaminen jäi muutamaan kilsaan. ”Testaamisen” puuttee, eikä muutaman kerran pudonneet ketjutkaan selitä huonoa kilpailua. Ainoa selitys on liian ohuet reidet!
Harjulla kierrettiin 10 kertaa fyysisesti vaativa (ainakin minulle) rata, tästä kertyi matkaa noin 10 kilsaa. Aikaa tähän kului reilut puolituntia ja sijoitus oli viimeinen maaliin ajaneista. Kuntosarjan kärki meni matkan lähes 10 minuuttia kovempaa. No ei auta kuin mennä eteenpäin.

23.5. II JämsäMTB. Jälleen oli saatu ”Marussia” alle ja fiilis hyvä, sillä reitti vaikutti itselle sopivammalta kuin Harjulla. Kilpailussa ajettiin 5 kertaa n. 3,5 kilsan lenkki, joten matkaa tuli reilut 17 kilometriä Jämsäläistä polkua. Kaikki sujui hyvin eikä matkalle sattunut mitään ihmeellistä. Lähdin melko reippaalla vauhdilla liikkeella, eikä vauhti juurikaan hyytynyt matkan varrella mikä olikin tavoite. Sijoitus oli 6/14 mikä oli positiivinen yllätys! Tämän tyylinen kilpailu/reitti vaikutti todella mukavalta ja itselleni sopivalta.

23.5. 2. Jämsä MTB,  Photo: Mikko Peltola

23.5. 2. Jämsä MTB,
Photo: Mikko Peltola